Exchange in Madrid 2002

Viva la Madrid!

Kuten kaikki Sössön lukijat varmasti muistavat (Sössö 1/02) , sai LC Helsinki kasan kivoja madridilaisia vieraakseen vuosi sitten syksyllä. Viime huhtikuussa oli takaisinmaksun aika ja me matkasimme Madridiin viikoksi vastavierailulle. Seuraavat sivut kertovat tämän matkan pääkohdat vaihtelevissa aikamuodoissa.

tiistai 12.4. Uusia ja vanhoja kavereita
Lentomatka Madridiin meni oikein hyvin, joskin koneessa oli tällä kertaa hankala sitsata. Onneksi lentokentällä odottanut vastaanottokomedia tajusi viedä meidät samantien baariin jatkamaan. Illallinen eteni tyypilliseen espanjalaiseen malliin. Pöydällä oli lautasittain Tapasta eli "napostele eri ruokia tai syö ainakin parhaat palat ennenkuin kaverisi ehtii" *tyyppistä erikoisuutta, kannuittain Sangriaa sekä olutta, ja pöydän ympärillä sekä uusia että vanhoja tuttuja. Muistelimme menneitä ja heittelimme ruokaa toistemme päälle. Sellaista tavallista. Jossain välissä ystävämme Lucas meni nappaamaan teekkarilakin päähänsä, joten jouduimme uhkailemaan häntä hieman, ettei vastaava toistuisi. Tästä toivuttuamme jatkoimme toiseen baariin, jossa tapasimme loput vaihtolaiset eli serbialaiset Novi Sadista, Belgradista ja Ni*istä. Oikein leppoisia tyyppejä. Jatkotkin olivat leppoisat. Kokeilimme nimittäin Emmin matkalaukun kaikki 1000 eri koodia, jotta hän voisi viikon aikana vaihtaa vaatteita. Laukku aukesikin oikein mukavasti, ruuvimeisselillä.

keskiviikko 13.4. Steissil hengaa, potkitaan rodeja
Tänä päivänä kävelimme aivan järkyttävän paljon. Onneksi oli vähän viileämpää kuin edellisenä päivänä. Aloitimme kierroksen kämppämme vieressä olevasta egyptiläisestä temppelistä. Se, miksi se on espanjassa onkin jo eri juttu. Toiselle puolelle kaupunkia kuljettuamme pääsimme vanhalle rautatieasemalle, josta oli tehty trooppinen puutarha. Sieltä löytyi paljon lintuja, kilpikonnia ja väkeä. Mainio paikka ajanviettoon. Puutarha on nykyään merkitty SIK:n reviiriksi puiden keskeltä löytyvällä tarralla. Pitäähän perintä kunnioittaa. Ennen kuninkaanlinnaan menoa söimme cidériassa. Sen erikoisuus oli itse tehty siideri, joka kaadettiin näyttävästi puolentoista metrin korkeudelta lasiin juoman ilmaamiseksi. Kuninkaanlinnasta löysimme aivan mahtavan juhlasalin ensi vuoden PoTa:lle ja pari hyvää chillout-loungea syksyisiä Putang Clan:in bileitä varten. Asehallissa pääsi ilo irti haarniskojen alavarusteita ihastellessa. Melkoisen isot "egot" näytti ritareilla olleen. Illalla drinkkibaarissa huomasimme Suomeen kääntäen verrannollisen kulttuurin. Viinakset kaadettiin nimittäin vapaalla kädellä ja GT:stä piti juoda puoli G:tä pois ennenkuin T:tä pääsi edes lisäämään.

torstai 14.4. Excuja ja discoilua
Tänään ei onneksi ollut yhtä kuuma ja kuiva kuin eilen Lähdimme odotetulle exculle paikalliselle Soneralle eli Telefonicalle. Tätä varten ohjelmassamme oli lukenut "you MUST be sober in the morning". Siksi olimmekin keskittyneet yöntunteina enemmänkin tanssimiseen. Mielenkiintoisin osa excua oli vierailu älytalossa. Käytännössä kaikki talossa oli automatisoitu ja toimi netin välityksellä. Tietokone mm. kutsui itse palokunnan ja maitomiehet tarvittaessa paikalle. Excun jälkeen opetimme meidän perinteitämme Milo*ille. Tutuiksi tulivat "nyyttikestit" ja kansallisurheilu saunominen. Milo* vastaavasti kertoi serbialaisista tavoista, joissa pyssyillä tuntuu olevan iso rooli. Tämän tyypin kanssa tuli vietettyä paljon aikaa viikon aikana. Hänet pitääkin kutsua Suomessa käymään. Miehellä oli sitäpaitsi pyhänä päämääränään juoda kaikkia maailman oluita ja hänen taskunsa pullottivatkin aina vähintään parista tölkistä paikallista ohrasta. Meiltä hän sai pullon Karhua, jonka olimme jostain syystä raahanneet tänne asti. Illalla jonotimme loistokkaaseen discoon. Paikkana oli restauroitu palatsi, josta löytyi useita jytäsaleja, mutta myös tunnelmallisempia salonkihuoneita sohvineen ja baareineen. Olivat ymmärtäneet arvonsa, sillä narikassa piti maksaa euro jokaisesta sinne jätetystä irrallisesta objektista (sateenvarjo, paita, takki, laukku jne). Kerrospukeutuminen ei siis ollutkaan hyvä idea tänä iltana. Madridin yökerhot olivat yleisesti todella hienoja, olisipa Suomessa tällaista.

perjantai 15.4. Opiskelua ja sateenkaaria
Hiukan eilistä vilpoisempana aamuna lähdimme asustamaan kavereidemme TKK:lle. Kiltis oli ihan kotoisa ja paikalliset konffasivat siellä linuxejaan. Oli hienoa olla suomalainen, kun paikalliset olivat ihan linux-friikkejä;) Labrakierroksella näimme mm. puheentunnistus- ja *syntetisointilaboratoriot. Akustiikan labrassa oli pikkaisen isompi kaiuton huone kuin meillä ja niitä oli monta. Esittelijät olivat oikein innokkaita ja antoivat yhteystietonsakin kysymyksiä varten. Olisi varmaankin pitänyt kysyä onko tupakointi puhdasilmahuoneiden edessä hyvä asia, kun tutkijat ainakin näyttivät harrastavan sitä. Paikallisten kiltiksellä tömäsimme vuoden -98 vierailulta jääneisiin kauraryyneihin ja turkinpippureihin. Eivät olleet näköjään maistuneet. Sääli sinänsä, sillä arvatkaapas mitä meillä oli lahjana. Illan baarikierros alkoi kadulta, jossa Prodekon sateenkaarilippu toivotti meidät tervetulleeksi juottoloiden syövereihin. Harmi vaan, ettei homofobinen ystävämme Milo* ollut jaksanut lähteä matkaamme. Meillä muilla kyllä riitti intoa juhlia aamuun asti. Kaikista pienimmällä osalla vielä pidempäänkin.

lauantai 16.4. Taidepläjäys
Aamu, joka oli pikkaisen edellistä päivää vilpoisampi, kului osalla pulloihin säilöttyjä liskoja etsiessä. Ne löytyivätkin kuuluisan torin, Plaza Mayorin laidalla olleesta kiinalaisesta liikkeestä. Liskoviina oli sen verran komeaa, että myöhemmin päivällä muutkin halusivat ostaa sitä. Ravintolakeikalla Aki ja JP päättivät tehdä itselleen lautasliinoista "korvat". Kohta koko seurueella oli ne päässään, kuten EESTEC-reissuilla aina tuntuu käyvän. Hienoon ravintolaan kuului tietenkin käytännön pilat toisen juomalasissa. Lähinnä isäntiemme Cheman ja Lucasin toimesta. Aika vekkuleita.

Päivemmällä kävimme katsomassa Kuningatar Sofian taidemuseossa Picasson Guernicaa sekä Mirón ja Dalin taideteoksia. Ainakin taiteentuntijamme Teemu viihtyi täällä. Oli hienoa nähdä mestareiden kuuluisat työt livenä vaikka seureemme pienintä osaa väsytti hiukan edellisen yön seikkaileminen. Yhdistyksemme suosittelee tätä museota. Illalla päädyimme opiskelijoiden suosimaan ravintolaan, jossa meiltä kysyttiin papereita ensimmäisen ja viimeisen kerran reissun aikana. Tapas oli jälleen hyvää ja uusia tuulia toi Calimocho, eli punaviinin ja kokiksen sekoitus, jota tulikin juotua muutama mini-tuoppi. Illanistumisen lomassa opetimme muille mm. läpsyn ja eläinpelin. Lähinnä siksi, että juomista piti päästä äkkiä eroon, koska paikka suljettiin. Illan päätteksi Milo* tarjosi meille yömyssyksi Rakijaa, serbialaista hedelmäpontikkaa.

sunnuntai 17.4. Kansainvälisiä rafloja
Eilistä viileämpi sunnuntai alkoi vierailulla suurella markkinakadulla, josta löytyi kaikkea vessanrenkaista, juomaleileistä ja ovikelloista vaatteisiin, CD-levyihin ja matkamuistoihin. Lähettyvillä oli emäntämme Virginian suvun omistama kiinalainen ravintola, jossa ruoka oli aivan loistavaa ja sitä oli paljon kuten yleensäkin. Lisäksi Virginian isä antoi JP:lle mukaan itse tekemäänsä ärhäkkää chilikastiketta. Illan ravintola oli arabialainen napatanssivesipiippuravintola. Pöytään kannettiin julmettu määrä erilaisia ruokia. Jälkiruoaksi tupruttelimme vesipiipun pehmeää tupakkaa ja katselimme napatanssijan suloliikkeitä. Kyseinen päivä sattui olemaan St. Patricks day, Irlannin suojelupyhimyksen päivä, joten arabimeiningin jälkeen vaihdoimme jälleen kansallisuutta ja lähdimme kiertelemään irkkupubeja. Kaikki eivät olleet löytäneet vihreää päällepantavaksi, mutta onneksi Molly Malone's antoi Guinnessin ostajalle vihreän "Leprechaum"-hatun, joka päässä kehtasi kävellä kotiinpäin lepäilemään. Sunnuntai oli oikeastaan viikon ainoa lepopäivä ja hyvä niin.

maanantai 18.4. Jäähyväisgrillailua
Aamulla kipitimme eilistä viileämmässä ilmassa jälleen koululle käymään. Kävimme läpi parit labrat, joissa emme olleet ehtineet perjantaina vierailla. Väittelimme yhden rohvessorin kanssa siitä kumpaan kouluun tuli ensiksi kännykällä toimiva limuautomaatti. He taisivat voittaa meidät parilla kuukaudella. Espanjalaiset ovat suomalaisten jälkeen varmasti Euroopan kännykkähulluin kansa. Viimeisenä iltana on perinteisesti järjestetty Farewell-party, jossa vieraat kiittävät ja lahjovat isäntiään ja saavat näin anteeksi kaiken aiheuttamansa vaivan. Niin myös tällä kertaa. Meidät raahattiin kauas metsään barbeque-juhliin. Emme tosin olleet varmoja olimmeko vieraita vai ateria. Lahjoiksi heille annoimme turkinpippureita, suomalaista kahvia, kuulalaakeria ja napajallua ja näytimme luonnollisesti miten jälkimmäistä nautitaan. Oppivaista porukkaa, sillä vieläkin sieltä on tullut kuvia kiltabileistä, joissa juodaan jallua kenen milloinkin navasta. Espanjalaiset eivät ole mitään tulentekokansaa, oli kauheaa katsoa kun he yrittivät sytyttää kokonaisia pöllejä. Bensan avulla se tosin onnistui ennen pitkää. Kaikilla oli vielä hyvä tunnelma päällä ja halusimme jatkaa iltaa keskustassa. Ja aamua Luiscan solukämpässä. Ei haitannut vaikka oli enää 22 tuntia Kotipitkän alkamiseen...

Tiistai 19.4. Paluu lämpöiseen Suomeen
Tänään oli melkoisen kylmä, kuten koko viikon oli ollut. Onneksi pääsimme kotisuomeen lämmittelemään. Madridin lentokentällä näimme tosin auringon ensi kertaa laskeutumisen jälkeen. Huonoista säistä huolimatta oli viikko mahtava.

Kaiken kaikkiaan matka oli mucho bueno, ruoka aivan delicioso ja porukka magnificente!

Matkaajat:
Markku Hartikainen
Mikko Jäntti
Teemu Kivikangas
Aki Lähdesmäki
Jussi-Pekka Parkkari
Emmi Rautkylä

Kirjoittajat: Emmi ja J-P