Julkaistu sössössä 4/2010

Kirjoittanut Joona-Pekko Kakko ja Jarkko Koskelo

EESTECin kongressi Kreikassa maaliskuun lopussa tarjosi hyvän vastapainon rutiiniksi muodostuneille laskuharjoituksille ja luennoille. Kevyt koulustressi ja kaamosmasennus saivat kyytiä kun vihdoin oli lähdön aika ja lentokone suuntasi kohti aurinkoista Välimerta. Tunnelmat olivat kaikilla lähtijöillä huipussaan. Itselle ensimmäinen EESTEC-matka hieman jännitti eikä oikein tiennyt mitä odottaa.

Monen puuduttuvan tunnin matkustamisen jälkeen määränpäässä odotti viileä hotellihuone ja tervetuliaisjuhlat. Jännitys oli turhaa, sillä ihmisiin tutustuminen sujui jo ensimmäisenä iltana kuin itsestään. Seuraavina päivinä ohjelmassa oli kokouksissa istumista, hauskaa iltaohjelmaa ja kreikkalaiseen kulttuuriin tutustumista (Näimme jopa yhden mielenosoituksen).

Kokoukset olivat melko virallisia kaikkine puheenvuoroineen ja äänestämisineen, mutta kuitenkin siedettäviä ja kiinnostavia edellisiltojen hauskanpidon jälkeenkin. Kokouksissa käsiteltiin esimerkiksi vanhan Boardin (EESTEC Internationalin hallitus) vastuuvapautusta, uuden Boardin valitsemista ja erinäisiä sääntömuutoksia EESTECin toiminnassa. Suurin sääntömuutos oli oma ehdotuksemme EESTECin täysvaltaiseksi jäseneksi tulemisesta. Olemme ylpeitä siitä, että ehdotuksemme hyväksyttiin ja pystyimme vaikuttamaan koko EESTECin toimintaan.

Usein pitkiksi venyneiden kokousten jälkeen, järjestäjillä (LC Athens) oli iltaohjelma valmiina. Illallisen jälkeen joka päivälle oli eri teemoilla höystettyjä tapahtumia. Oli nörtti-bilettä, silent-partya, klubi-iltaa ja perinteistä kreikkalaista ravintolailtaa. Illat olivat parasta aikaa uusiin ihmisiin tutustumiseen ja hauskanpitoon. Viikon kokoustamisen ja villin juhlimisen väliin järjestäjät olivat onneksi suunnitelleet yhden vapaapäivän, jolloin mentiin kierrokselle Akropolin kukkulalle ja muualle kaupunkiin.

Uskomattoman viikon jälkeen odotti paluu arkeen ja tieto pitkästä kotimatkasta lannisti hieman tunnelmaa. Kaikki olisivat vain halunneet jäädä Ateenaan vielä N määräksi päiviä (N -> ääretön). Viimeisenä iltana ennen kotiinlähtöä oli ikimuistoiset jäähyväisbileet meren rannalla, mutta siitä huolimatta hyvästien jättäminen oli haikeaa. Paluu Suomeen ei ollut kuitenkaan niin ikävä, kun huomasi kuinka mukavaa loskassa on tallustaa.

Reissu oli kaikinpuolin mahtava kokemus ja suosittelemme kaikkia lähtemään EESTECin järjestämälle matkalle mukaan. Ensikertalaisten ei kannata jännittää, eurooppalaiset ihmiset ovat todella avoimia ja heihin tutustuminen on tosi mukavaa.